Herranjestas mikä päivä! 

Aamu alkoi Jeepney kyydillä Workers' Houseen. Matka ei ollut pitkä, kävellenkin oltaisiin päästy, ja kyyti maksoi 10 pesoa per nenä. Matkan hinta määräytyy sen pituuden mukaan ja kuski rahastaa samalla, kun ajaa. Hän myös muistaa, mistä kukakin matkaaja on hypännyt kyytiin ja laskee hinnan, jos et itse osaa. Kyydissä istui myös vanhempi nainen, joka välittömästi alkoi tivaamaan Marlonilta, miksi hän on tuonut vieraansa Jeepneyn kyytiin, ja vielä noin hienoissa vaatteissa! Meillä kaikilla on siistit vaatteet yllä, koska vierailemme Senaatissa iltapäivällä. Yhdellä namibialaisella on puku. Me kuitenkin hymyilemme ja nautimme paikallisesta kokemuksesta.

Workers' House on liittojen majapaikka. Siellä on liittojen toimistoja, koulutustiloja, kuntosali nyrkkeilysäkillä sekä reilu kymmenkunta petiä per sukupuoli. Kierroksen jälkeen kokoonnuimme yhteen koulutustilaan ja aloitimme kaikkien esittelyillä. Tila oli pienehkö ja varmasti jokaisen oma ääni olisi riittänyt, mutta paikalliset halusivat käyttää mikkejä.

Meille esiteltiin Filippiinien perustietoja, kuten poliittista järjestelmää, keskustelimme nykyisestä presidentistä sekä kertasimme historiaa. Filippiinien politiikka on usalainen. Kertoo aika paljon Usan vaikutuksesta, koska Filippiinit oli Espanjan alla 300 vuotta ja vain 50 Usan alla. Silti amerikkalaiset ovat vaikuttaneet kokonaisuuteen enemmän. Toki paikallisten kieli muistuttaa espanjaa ja Portugalia äidinkielenään puhuva Simiao ymmärtää muutamia sanoja sieltä täältä, mutta toisaalta englannin kieli on vahva ja esim. katukyltit ovat amerikkalaisia. 

Koulutussysteemi kiinnostaa aina. Luokkakoot ovat täälläkin järkyttäviä, 55 oppilasta, ja opetus annetaan kolmessa vuorossa. Aamu, iltapäivä ja ilta. Opettajat opettavat kaikkia aineita ja paikallisten mukaan heiltä puuttuu motivaatio. Myös koulutus opettajaksi on ilmeisesti löyhähkö. 

Lounaan nautimme viereisessä ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme Senaattiin. Senaatissa meitä odotti lämmin vastaanotto (kuten kaikkialla tähän mennessä) ja meille annettiin kaulaan tervetuliaiskukkakrosetit. Tämän jälkeen meidät vietiin kokoustilaan, jossa oli vielä alkuvalmistelut meneillään. Viralliset tilaisuudet eivät ole kovin virallisia täällä, mutta palvelu kyllä pelaa. Heti alas istuttuani eteeni toimitettiin kahvia ja lasi vettä.

Senaattori oli hieman myöhässä, ja sisään tullessaan esitys keskeytettiin. Hän oli tästä erittäin pahoillaan ja pyysi anteeksi monta kertaa, myös myöhemmin. Hän on erittäin maanläheinen ja nöyrä henkilö. Juuria ei ole unohdettu, eikä muiden kunnioittamista. Hän kertoi meille tällä hetkellä meneillään olevista lakialoitteista, jotka keskittyivät mm. terveydenhuoltoon, lasten hyvinvointiin ja naisten tasa-arvoon.

Lopuksi saimme vielä pienen kierroksen Senaatissa. Kävimme museossa sekä virallisessa istuntohuoneessa. Tämä tila on siis senaattoreiden käyttämä virallinen huone. Jokaisella on oma paikka nimetyllä kyltillä. Viimeistään tässä vaiheessa on pakko kiinnittää huomiota Filippiinoihin, jotka pelleilevät jatkuvasti. Ihan hyvällä huumorilla, mitä nyt eleistä ja tekemisistä ymmärsin, ja sellaista vekkulimaista, jota näkyy Suomessa nuorilla pojanklopeilla. Tämän jälkeen kaikki vakavoituvat ;)

Illallinen tarjoiltiin perinteisessä Barbara's ravintolassa, jossa oli noutopöytä sekä kulttuuripläjäys musiikkia ja tanssia. Kokeilimme kaikki vanhaa tanssia, jossa hypitään keppien välissä. Kaksi kaveria pitää kiinni pitkistä bambukepeistä ja hakkaa niitä rytmissä. Välissä on hypittävä siten, ettei jalat jää tikkujen väliin. Vaikka rytmitajua löytyy, ei suoritus ole lainkaan helppo!