Ajamme aamusta tunteroisen verran etelään, Lipa Cityyn. Vierailemme siellä yhdessä tehtaassa, jossa valmistetaan Nissaneihin erinäisiä johtosettejä. Toisessa oli myös sovittu tapaaminen, mutta työnantaja oli vaihtanut edustajien työvuoroa siten, ettei visiitti onnistunutkaan. Menomatkan maisema on kaunista. Vuoria on paljon, suurin osa ilmeisesti tulivuoria. Moottoritiet ovat hyvässä kunnossa, varmaankin tietullien ansiosta.

Perillä meidät ohjataan tilaan, jossa kuulemme liittoesittelyn näistä kahdesta tehtaalla toimivasta liitosta. Asiat ovat todella hyvin. Heillä on paljon etuja, lomia, vuosittaisia palkankorotuksia ja tietysti perinteinen riisisäkki kuukaudessa, ja hyvää riisiä. Tämä on ollut muuallakin ja on todella tärkeää paikallisille. Duunareiden liitto on perustettu 1995 ja esimiesten 2008. Aikaero johtuu siitä, että samat henkilöt, jotka perustivat liiton 95, saivat työpaikalla myöhemmin ylennyksen esimiehiksi ja perustivat sitten toisen liiton. Aika sitoutunutta porukkaa.

Tehtaalla on naisia noin 70% ja tehdaskierroksella sen näkee. Ymmärrän myös, miksi naiset ehkä valitsevat tämän tehtaan muiden näkemiemme sijaan. Siellä on melko hiljaista, vain muutamat tarvitsevat kuulosuojaimet, siellä ei juurikaan haise ja työ on osin pientä piperrystä ja sorminäppäryyttä vaativaa. Kyllä itsekin helposti valitsisin tämän haisevien autotehtaiden sijaan. Tauot ovat suomalaiseen tyyliin, eli aamutauko, lounas ja iltapäivätauko. Jos jää ylitöihin, saa silloin pitää ylimääräisen tauon. Kaiuttimista kuuluu laulua, kun on aika lähteä tauolle. Sama homma toistuu paussin päättyessä. Näiden lisäksi on vielä ainakin siivouslaulu, jonka soidessa kaikki siivoavat oman työpisteensä.

Lounas tarjoiltiin meille tehtaan lounasravintolassa. Pöydässä oli kaikille kokonaiset kookokset pilleineen ja jälkkäriksi tuoretta mangoa. Tehtaan omistajakin kävi pyörähtämässä paikalla. Lounaan jälkeen kävimme vielä liittojen tiloissa keskustelemassa. Vaikka heillä on hyvät työolot, on eläkeikä tavallista alempi. Tutkimustahan tästäkin on ollut, että tällainen toistuva työ on haitallista terveydelle.

Jatkamme Jeepneyllä eteenpäin. Mataas na Kahoy on pienempi kylä järven rannalla. Huilaamme rannassa ja ihastelemme maisemia. Hetken kuluttua paikalliset saapuvat paikalle ja juttelemme heidän kanssaan hetken. Tulkki täytyy olla välissä, koska he eivät osaa englantia. Käy ilmi, että täällä miehet ovat koti-isiä ja äidit käyvät läheisellä tehtaalla töissä. Miehet myös kalastavat paljon, mutta kausi on lyhyt, vain neljä kuukautta. Ongelmia ei juurikaan ole paitsi ruuan vähyys. Mutta ei sekään haittaa, kunhan jaksaa nauraa! Asenne on aivan mieletön. Jätämme heille kiitokseksi pienen summan käteistä ja jatkamme takaisin hotellille. Kaikki ovat aivan uupuneita ja autossa on hiiren hiljaista koko paluumatkan.