Aamusta kirjauduimme hotellista ulos ja suuntasimme PMAn officelle pitämään loppukeskustelun. Käytimme kaikki yhden puheenvuoron kertoaksemme, mitä halusimme. Itse toin esille sen, että Suomessa meidän sukupolvi ei muista, miten kaikki työntekijän edut ja oikeudet on saatu. Siksi emme aina osaa niitä arvostaa, vaan pidämme niitä itsestäänselvyyksinä. Esimerkiksi työaikalainmuutokset (viisipäiväinen työviikko), erinäiset lomat (vuosi-, äitiys-, sairaus-) sekä eläkejärjestelmät. Helposti keskitymme myös ajattelemaan vain itseämme, emmekä näe kokonaisuutta enää samalla tavalla. Näissä asenteissa tulee olla tarkkana, jottei meidän hienoa systeemiä yhtäkkiä romuteta ja mennä esimerkiksi täysin paikalliseen sopimiseen, kuten Namibiassa ja Filippiineillä. Se ei valitettavasti ole työntekijän etu ollenkaan, moni maa sen todistaa. Myös suomalainen koulutusjärjestelmä on taistelemisen arvoinen. Tasa-arvoinen, ilmainen ja laadukas koulutus takaa kaikille samat mahdollisuudet elämään, riippumatta siitä, onko vanhemmillasi rahaa vai ei. Yksityistämiset eivät edesauta tämän turvaamista, vaan nimenomaan saattavat luoda rakoa köyhempien ja rikkaampien välille.

Keskustelimme myös vaihto-ohjelman seuraavasta vaiheesta, joka toteutetaan loka-marraskuun vaihteessa Suomessa. Erityisesti filippiiniläisillä oli paljon ehdotuksia, mistä suomalaisten systeemien osa-alueista haluavat kuulla lisää. Jatkuvuuden kannalta esityksenä on, että molemmista maista vähintään yksi henkilö on sama, joka on osallistunut kahteen ensimmäiseen vaiheeseen. Näin on ollut meillä suomalaisillakin.

Lopuksi on jäähyväisten vuoro. Näinkin lyhyessä ajassa voi kiintyä toiseen ihmiseen yllättävän paljon. Parin paikallisen kanssa yhdet jäähyväiset eivät riittäneet, vaan piti halata useampaan otteeseen. Ihanaa olisi nähdä joskus uudestaan, mutta ei sille ole mitään takeita.

Ajamme lauantaina takaisin Manilaan. Kirjaudumme hotelliin vielä yhdeksi yöksi ja sunnuntaina suuntaamme takaisin kotiin. Muutama tunti jäi aikaa tehdä tuliaisostoksia ja käydä vielä viimeiset keskustelut paikallisten kanssa. Juttua asiasta riittäisi vaikka kuinka. Syksyllä sitten jatketaan!